Kun asiat alkavat sujumaan paremmin jalkojen alta vedetään taas matto pois.
Olin eilen alkamassa hehkuttamaan, kuinka hyvin asiat menee Rickyllä. Haamukivut/nykiminen on vähentynyt ja melkein kokonaan loppunut. Saatiin aika luotto Fysioterapeutillemme ja kropasta ei löytynyt mitään hälyttävää. Pieniä jumeja jalanpuoleisessa kyljessä ja jalassa, mikä on ihan normaalia tässä tapauksessa. Annettiin kotiläksyksi venytellä jalkaa ja irrotella lapaa. Sovittiin 4 viikonpäähän uusi aika, jotta näkee miten rasittuu pidemmällä ajanjaksolla. Tehtiin hoitosuunnitelmaa ja tarkoituksena olisi lääkärin annettua luvan kuntoutukseen, aloittaa vastavirta uimista. Se kehittäisi tasapainoa,kasvattaisi kuntoa/lihaksistoa ja keventäisi etujalan rasitusta.
Kaikki sujui siis hyvin, kunnes katsoin eilen sähköpostini ja sinne oli tullut VIHDOIN tulokset Rickyn jalasta. Valitettavasti se oli kaikista pahin mahdollinen löydös. Jalasta löytyi siis kuitenkin luusyöpä. Se mikä saatiin ihan ensimmäisenä diagnoosina ja mitä ketään muu lääkärikään ei uskonut mahdolliseksi.
Eli kaikki se stressi, minkä luulin olevan takanapäin iskeytyi taas päin kasvoja. Suurin riskihän on etäpesäkkeet, jos niitä on niin peli on menetetty ja ollaan aivan turhaan taisteltu tämä vuosi. Vaikka ei löytyisi etäpesäkkeitä nyt, niin niitä voi tulla milloin vain uudestaan. Muutaman kuukauden tai vuoden kuluttua. Olen itse henkisesti nyt taas aivan säpäleinä. Tunteiden vuoristorata. Toisaalta tunnen suurtavihaa, koska saatiin diagnoosi silloin heti tähän. En halunnut uskoa sitä ja vaihdoin lääkäriä. Kaikki rahantuhlaus ja koiran kärsimys on ollut turhaa, jos tämä taistelu olisi tässä. Toisaalta ihan uskomatonta, että Ricky on edes hengissä. Yleensä luusyöpään koirat menehtyy 3-4kk. Murtuma jalassa parani, mikä ei todellakaan pitäisi parantua, jos siellä on syöpä. Suurin kysymykseni on miksi se jalka meni parempaan päin? syöpä ei parane, ilman hoitoja. Ensimmäisenähän silloin Rickystä otettiin kuvat etäpesäkkeiden varalta ja mitään ei löytynyt. Siitä on nytten vuosi aikaa ja vuoden se syöpä on ollut jalassa, eli on ihme jos ei ole kehittänyt etäpesäkkeitä vieläkään. Toisaalta uskomatonta kuvitella etäpesäkkeitäkään, koska koira menee koko ajan parempaan suuntaan. Ruokahalu on kohdillaan, energinen, iloinen, hyväturkki yms. Ricky ei todellakaan ole mennyt oppikirjan mukaan tämän kanssa. 90% Luusyöpä lähettää etäpesäkkeitä ja toivon nyt ylikaiken, että Ricky kuuluu siihen 10% ja saa elää vielä pitkään. Mun oma stressi ei varmaan koskaan helpota, kun pelkään koko ajan milloin niitä tulee ja tuleeko.
Suurin syy amputaatioon oli, että se mikä jalassa on ei leviä ja on paikallinen, jos olisin tiennyt mahdollisuuden luusyöpään, en olisi koskaan lähtenyt amputoimaan jalkaa. Selviytymis prosentti on niin pieni niillä koirilla, jotka sairastuu siihen.
Jotain pientä iloa tähän väliin. Ricky menee melkein paremmin kuin Jero. <3
Maanantaina meillä on aika röntgeniin ja silloin kuvataan keuhkot. Palataan asiaan.
p.s Pitäkää meille paljon peukkuja.
-Marjaana & Ricky
Voi ei!�� Tsemppiä!
VastaaPoista