RTK1 TK1 TK2 Archeye´s Battery Energy
"Ricky"
Ricky on kirjaimellisesti kovan onnen koira. 2015 lokakuussa sadepäivänä Ricky juoksi pallon perässä ja loukkasi jalkansa. Ajattelin sen olevan perus nyrjähdys/muu kohellus mitä näille belggareille aina sattuu ja tapahtuu. Kuitenkaan ontuma ei lähtenyt parissa viikossa levolla, joten oli aika mennä kuvauttamaan jalka eläinlääkäriin. Rickyn jalka kuvattiin röntgenissä, missä paljastuikin jotain todella omituista.
Eläinlääkärit epäilivät joko luusyöpää tai luuydintulehdusta.
Rickystä myös etsittiin mahdollisia etäpesäkkeitä, mitä ei onneksi löytynyt. Seuraavaksi varattiin aika luuydin näytteiden ottoon ja jäätiin odottamaan jännityksellä mitä sieltä löytyisi.
Onnekseni tai valitettavasti luupala näytteistä ei löytynyt mitään kumpaakaan viittavaa, eikä myöskään verinäytteistä.
Päätettiin aloittaa antibiootti ja hoitaa jalkaa luuydintulehduksena ja käytiin 1kr kk röntgenissä katsomassa jalan tilannetta.
Jalan luun ulkopuolella olevat muutokset alkoi poistua ja voitiin jo iloita että kohta tämä kaikki olisi ohi. Kunnes tammikuussa 2016 muutoksia alkoi tulemaan lisää ja vaihtoehdoikseni annettiin amputaatio tai eutanasia.
En halunnut uskoa sitä mitä kuulin, joten halusin toisen lääkärin mielipiteen asiaan.
Kyselin kavereilta kenelle kannattaisi jalkaa näyttää ja minulle suositeltiin Tuomas Illukkaa ja sainkin hänelle ajan helmikuussa
Tuomas ei uskonut mahdollisuutta syöpään, koska koira oli edelleen hyvässä kunnossa ja murtumakin parani.
Vaihdettiin antibioottia ja toivottiin parasta.
Ricky alkoi käyttämään jalkaa jo reilusti enemmän. Tuomas oli sitä mieltä, että antibiootit lopetetaan ja ei auta kuin odottaa tapahtuuko enään mitään vai ollaanko selätetty tauti.
Jollei kahdessa viikossa ole tapahtunut mitään niin voin aloittaa rickyn kuntouttamisen. Jalan rannehan oli luutunut väärin, joten koskaan puhtaasti ei pysty ravaamaan, eikä taittamaan jalkaa.
Käytiin ensin fyssarilla katsomassa tilanne ja saatiin jatko ohjeita. Aloitettiin pikkuhiljaa pidentämään lenkkejä ja tekemään painoharjoituksia jalalle, jotta Ricky uskaltaisi käyttää jalkaa enemmän.
Käytiin myös kerran viikossa vesialtaassa kävelemässä, jotta varaisi jalkaan enemmän painoa.
Onneksi toukokuussa alkoi meri lämmettä sen verran, että päästiin tekemään sitä mitä koira rakastaa eniten! UIMISTA!
Elettiin jo täysin normaalia elämäämme ja Ricky pääsi taas kirmailemaan pelloilla ja treenikentillä.
Ryhdyin tuumasta toimeen ja Ricky olikin 3krt palkintopalleilla ja saatiin koulutustunnus RTK1!
Elokuussa meidän pitikin mennä korkkaamaan AVO luokka...... kunnes.....
Oltiinkin Tuomaksen kanssa sovittu aikaisemmin syyskuulle tarkistuskäynitä, joten piti saada nyt nopeasti hänelle aika.
Jalasta otettiin verinäyte, mistä ei taaskaan löytynyt mitään ja röntgen kuvista paljastuikin pahin mahdollinen tilanne.
Saatiin pahinmahdollinen ennuste.
En suostunut vielä luovuttamaan, joten laitettiin jalka pakettiin ja toivottiin, jos jalka alkaisi luutumaan.
Suurin riski on ettei jalka luudu ja toinen vaikka luutuisi, niin koska murtuisi taas? Jalasta ei tulisi koskaan vahva.
Elettiin pari viikkoa suuressa stressissä ja tietämättömyydessä mikä jalassa oikein on.
Oli siteenvaihtamisen aika ja sainkin ajan Elina Illukalle, joka valaisi minulle tilannetta.
Elina oli konsultoinut heidän toista ortopediä ja he olivat päätyneet siihen, että jalka pitää amputoida tai saattaa koira viimeiselle matkalleen.
Elina ehdottomasti kannati amputointia,koska oli nuori ja terve koira muuten kyseessä, hänen mielestä Rickyllä oli erittäin hyvä mahdollisuus saada onnellinen loppuelämä kolmijalkaisena.
Elina epäili jalassa kondroomaa, joka on hyvänlaatuinen syöpä. Mikä valitettavasti muuttaa luun rustoksi, joten jalka ei tule koskaan olemaan kunnon jalka.
Ainut mikä asiassa on hyvää, niin se ei leviä, eikä vuoden aikana ollutkaan levinnyt.
Elina piti niin hyvän puheen, joten oikeasti aloin pohtimaan amputaation mahdollisuuksia.
Ennen olin sitä mieltä että päästän mielummin viimeiselle matkalle, kun lähden viemään koiraltani jalkaa pois. Mutta joka kerta kun katsoin tuota koiraa ei ollut sen aika poistua vielä.
Ricky on niin energinen,iloinen,rakastava ja se kaikista vähiten näytti koiralta joka tekisi "kuolemaa".
Sillä on koko tämän ajan ollut kipuja ja se silti jaksaa olla iloinen ja oma pentumainen itsensä.
Varattiin Elinan kanssa aika amputaatioon, mutta en luvannut hänelle että tultaisiin aivan varmana.
Halusin ottaa asiaista selvää ja miettiä.
Suomesta löytyin TODELLA vähän mitään tarinoita koirien amputaatiosta. Paitsi yksi, mikä kertoi myös belgistä, jonka jalka amputoitiin luusyöväntakia.
Tarina ja sen videot saivat vahvistettua omaa mielipidettäni. Iso koira voisi myös pärjätä elämässään hyvin kolmella jalalla, kuin pienetkin. Oli ihanaa nähdä kuinka iloinen belgi oli videoilla vastoinkäymisistä huolimatta.
Aloin etsimään tarinoita englanniksi ja tietenkin jenkeistä löytyi tietoa enemmän kuin tarpeeksi.
Yksi iso plussa mitä en löytänyt mistään... Olisiko joku katunut vaihtoehtoa, olisiko jollekkin tullut suuria ongelmia, olisiko koiran luonne muuttunut yms..
Katsoin youtubesta videoita kolmijalkaisista ja ihmettelin mielessäni kuinka onnellisia ne koirat oli ja tekivät aivan samoja asioita, kuin muut nelijalkaisetkin.
Silti mielessäni kävi usein asia, pitäisikö kuitenkin vaan päästää pois.
Itkin kaikki päivät ja toisaalta myös hymyilin kun ajattelin, mitä jos kuitenkin kaikki menee hyvin ja Ricky eläisi vielä 5v onnelisena. Kumpaa katuisin enemmän? Päätöstä mitä en saa koskaan takaisin, vai kokeilenko viimeisen oljenkorren?
Toisaalta en myöskään halua leikkiä koirani kustannuksella tai ostaa sille vuoden/kaksi lisää.
Haluan antaa sille mahdollisuuden vielä elää monta vuotta onnellisena.
Ricky on yksi niistä koirista jonka pääkoppa ja sydän on puhdasta kultaa, sekin oli yksi asia mikä mahdollisti päätöstäni, koska tietäisin että se kestää sen ja silti rakastaisi meitä kaikkia ehdoitta.
Jos olisi kyse toisesta koirastani, niin hänen kohdallaan se olisi ollut viimeinen matka, koska sen pääkoppa ei olisi kestänyt yli päätään näinkään kauan liikumattomana.
Ricky on once in a life time dog ja en tule varmaan ikinä saamaan koiraa mikä on näin täydellinen.
Halusin alkaa kirjoittamaan tätä blogia ja meidän tarinaamme, jos joku taistelee samojen asioiden kanssa. Itse olisin kaivannut suomeksi paljon enemmän kokemuksia ja tietoa.
Täältä voitte lukea kokemuksemme kaikessa karmeudessaan ja ihanuudessaan.
Seuraavaksi kerron ensimäisestä viikosta leikkauksen jälkeen.. Olkaa kuulolla!
Terkuin; Marjaana & Ricky
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti